Punkki viihtyy erityisesti kosteilla metsäalueilla, joiden tiheä aluskasvillisuus tarjoaa sille otollisen elinympäristön. Punkki sietää heikosti kuivuutta ja kuumuutta, minkä takia sitä tavataan eniten vehmaissa lehtometsissä ja rantalepikoissa. Silmätön ja sokea puutiainen liikkuu kasvillisuudessa eturaajojen avulla ympäristöä tunnustellen sekä hiilidioksidia ja hajuja aistien. Yleisen uskomuksen vastaisesti punkki ei pudottaudu isäntäeläimeen puusta, vaan odottaa uhria aluskasvillisuuden suojissa, noin 10–20 sentin korkeudella maanpinnasta.

Isäntäeläimeen kiinnityttyään punkki työntää imukärsänsä uhrin ihon läpi ja alkaa imeä verta. Puutiainen voi pysyä isäntäeläimeen kiinnittyneenä useita päiviä, jopa yli viikon. Punkki erittää sylkirauhasistaan puuduttavia ja veren hyytymistä estäviä aineita, minkä takia puremaa on vaikea tuntea. Punkki siivilöi puremakohtaan muodostuneesta verilammikosta tarvitsemansa ravintoaineet ja päättää veriateriansa palauttamalla punasoluja ja nestettä takaisin uhrin verenkiertoon.

"Lumi ei estä punkkien liikehdintää"

Punkit ovat aktiivisia vuorokauden keskilämpötilan ylittäessä 5°C. Suomessa punkkikausi alkaa siis huhti-toukokuun tienoilla ja päättyy loka-marraskuussa sään kylmetessä. Lumi ei estä punkkien liikehdintää, vaan ne hakeutuvat kevään ensimmäisiin suliin pälvipaikkoihin ja kasvillisuuteen saalistamaan. Kesällä lämpötilojen noustessa helteisen kuumiksi punkki kaivautuu maahan kuivuutta ja kuumuutta pakoon.

"Punkit ovat levittäytyneet lähes koko maahan"

Punkit ovat levittäytyneet lähes koko maahan. Punkkihavaintoja tehdään eniten Etelä-Suomen alueella, mutta niiden elinalue ulottuu aina Kemin ja Joensuun korkeuteen saakka. Pohjoisimmillaan punkkia on tavattu Rovaniemellä asti. Punkit ovat erityisen runsaslukuisia Ahvenanmaalla ja muualla saaristossa. Talvien muuttuessa leudommiksi puutiaisia tavataan yhä korkeammalla Suomen pohjoisosissa sekä sisämaassa. Laajemman levinneisyyden lisäksi punkkikannat ovat muuttuneet runsaslukuisimmiksi viime vuosina. Punkkikantojen kasvun arvellaan johtuvan mm. sopivien isäntäeläinten, kuten peurojen, city-kanien ja kotieläinten määrän lisääntymisestä, sekä elinolosuhteiden parantumisesta leutojen talvien myötä.

Punkki voi tartuttaa puremallaan isäntäeläimeen erilaisia tauteja. Yksi yleisimmistä punkin levittämistä taudeista on Borrelia-bakteerin aiheuttama Lymen tauti eli borrelioosi. Toinen punkin levittämä tauti on TBE-viruksen aiheuttama puutiaisaivokuume. Borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen lisäksi punkki voi kantaa myös muita harvinaisempia tauteja, kuten jänisruttoa ja toisintokuumetta.

Borrelioosi

Borrelioosi on yleisin punkin aiheuttama tauti Suomessa. Noin 15–20 prosenttia punkeista kantaa Borrelia-bakteeria, ja borrelioosiin sairastuu Suomessa vuosittain yli 6000 ihmistä. Borrelioositartunnat ovat lisääntyneet Suomessa kymmenen vuoden aikana, arvioiden mukaan noin 2­–6 prosenttia punkin puremista aiheuttaa borrelioosi-infektion.

Borrelia-bakteeri elää punkin ohutsuolessa. Jokaisen veriaterian päätteeksi punkki palauttaa verisoluja ja nestettä uhrin verenkiertoon, ja erityisesti tällöin punkin suolitossa elävät bakteerit voivat siirtyä isäntäeläimeen. Punkki voi pysyä kiinnittyneenä uhrin ihoon useita päiviä, ja punkin välitön poistaminen iholta pienentääkin borrelioositartunnan todennäköisyyttä huomattavasti. Borreliatarunta on epätodennäköinen, jos puutiainen on poistettu 10 tunnin sisällä kiinnittymisestä. Mikäli punkki on ehtinyt olla isännässä kiinni yli 24 tuntia, on borrelioosin tarttuminen todennäköisempää.

"Punkin ulkonäön perusteella ei voida päätellä, kantaako punkki Borrelia-bakteeria vai ei"

Eniten borrelioositartuntoja aiheuttavat parin vuoden ikäiset punkit eli nymfit. Koska nymfit ovat kooltaan pieniä, vain noin millimetrin mittaisia, niiden puremat jäävät usein huomaamatta. Lisäksi nymfien ravinnokseen tarvitseman verimäärä on aikuisia punkkeja vähäisempi, jolloin iholla vietetty aika on myös lyhyempi. Punkin ulkonäön perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, kantaako punkki Borrelia-bakteeria vai ei.

Borrelioosi on infektiosairaus, joka voi aiheuttaa laajan kirjon erilaisia oireita tartunnan saaneissa. Borrelioosin itämisaika on noin 3–32 vuorokautta: tänä aikana esiintyvät yleensä ensimmäiset oireet. Hoitamaton borrelioositartunta voi aiheuttaa myöhäisoireita vasta kuukausien päästä. Borrelioosi tulisikin diagnosoida mahdollisimman nopeasti, jotta sitä päästään hoitamaan oikealla tavalla.

Yksi borrelioosin yleisimmistä oireista on rengasmainen punoittava jälki iholla, joka laajenee tartunnan edetessä. Yleensä punoitus ilmenee noin 2–14 vuorokauden kuluessa punkin puremasta. Toinen borrelioosin aiheuttama iho-oire on punertava tai sinertävä kyhmyn kaltainen ihokasvannainen eli niin sanottu lymfosytooma. Lymfosytooma on selvästi rengasihottumaa harvinaisempi oire. Borrelioosi voi olla myös täysin oireeton tai aiheuttaa tartunnan saaneessa ainoastaan tavallisia flunssan oireita ja nivelkipuja. Toisinaan oireina voivat olla myös päänsärky, pahoinvointi tai käsi-, jalka- ja selkäkivun kaltaiset keskushermoston oireet.

"Kerran sairastettu borrelioosi ei anna immuunisuojaa tulevilta tartunnoilta"

Borrelioosiin ei ole olemassa rokotetta, vaan tautia hoidetaan antibiooteilla.  Alkuvaiheessa todetun borrelioositartunnan hoitoon riittää yleensä muutaman viikon antibioottikuuri, kun taas pidemmälle edenneet tartunnat voivat vaatia pitempiä kuureja. Kerran sairastettu borrelioosi ei anna immuunisuojaa tulevilta tartunnoilta. Borrelioosi tarttuu myös eläimiin, kuten koiriin ja kissoihin, ja se voi aiheuttaa myös niissä vakavia oireita.

Borrelioosin diagnosoiminen, varsinkaan alkuvaiheessa, ei ole helppoa. Ihmisestä se voidaan todeta lääkärintutkimuksessa sekä veri- ja selkäydinnäytteiden avulla, mutta usein vasta usean viikon päästä tartunnasta, jolloin tauti on saattanut aiheuttaa jo paljon erilaisia oireita. Mitä aikaisemmin borrelioosia päästään hoitamaan antibiooteilla, sitä helpommin siitä päästään eroon. Jotta lääkäri pääsee tekemään oikean diagnoosin, tulisi hänen saada mahdollisimman paljon tietoa esimerkiksi oireista. Punkkitestin avulla voidaan tehostaa täsmällisten borrelioosidiagnoosien tekemistä, joten se kannattaa aina tehdä kun ihosta löytyy punkki.

TBE-virus eli puutiaisaivokuume

Punkin levittämästä aivotulehduksesta käytetään useita eri nimityksiä, mm. puutiaisaivokuume, puutiaisaivotulehdus, TBE ja Kumlingen tauti. Puutiaisaivokuume on borrelioosia harvinaisempi virusinfektio, johon ei ole olemassa hoitoa. Taudilta voi kuitenkin suojautua rokotteella.

Puutiaisaivokuume aiheutuu TBE-virustartunnasta. TBE-virusta esiintyy mm. pienjyrsijöissä, joista tauti tarttuu punkkeihin. TBE ei aiheuta oireita jyrsijöille, mutta punkki voi saada tartunnan imiessään verta eläimestä ja levittää virusta edelleen suurempiin nisäkkäisiin, lintuihin ja ihmiseen.

TBE-virus tarttuu ihmisiin ja muihin isäntäeläimin punkin syljestä. Tartunta voi tapahtua vain minuutteja pureman jälkeen, joten punkin nopea havaitseminen ja poisto ei välttämättä takaa TBE-tartunnan välttämistä.

Puutiaisaivokuumeen levinneisyys

Puutiaisaivokuumetapausten määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana. TBE-tartuntojen määrän kasvuun vaikuttaa punkkienkantojen sekä täsmällisten diagnoosien lisääntyminen. Suomessa tavataan vuosittain noin 10–40 puutiaisaivokuumetapausta. Punkin levittämää aivotulehdusta esiintyy erityisesti Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa, mutta tartuntatapauksia raportoidaan yhä laajemmilla alueilla, Kaakkois-Suomessa ja rannikoilla.

TBE-tartunta etenee kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe kestää noin 3–21 vuorokautta, ja sen aikana tartunnan saaneet saattavat kärsiä flunssan kaltaisista oireista, kuten päänsärystä, nivelsäryistä sekä lievästä kuumeesta. TBE ei aina aiheuta oireita tartunnan saaneissa, ainoastaan noin 10–30 prosentilla sairastuneista ilmenee oireita.

TBE-viruksen toisessa vaiheessa tauti etenee varsinaiseksi aivotulehdukseksi. Vain noin kolmanneksella ensimmäisen vaiheen oireista kärsineillä tauti etenee tähän vaiheeseen. Toisen vaiheen oireet vaihtelevat kuumeesta, niskan jäykkyydestä, päänsärystä ja valonarkuudesta aina neurologisiin oireisiin, kuten kramppeihin ja halvausoireisiin saakka. TBE diagnosoidaan veri- ja selkäydinnäytteiden avulla. Punkkirokote on ainoa varma keino suojautua puutiaisaivokuumeelta, joskin oikeanlaisella pukeutumisella ja varovaisuudella voidaan ehkäistä punkin puremia myös tehokkaasti.